Aapelissa sanataiteesta luodaan kaikille saavutettavampaa

Pohjois-Savon alueella toimiva Sanataidekoulu Aapeli toimii Hehkuvat sanat -hankkeessa tukea tarvitsevien nuorten kanssa. “Olemme nyt syksyn aikana toteuttaneet runotyöpajoja kahdessa ryhmässä Luovi-ammattiopistossa, jossa opiskelee erityistä tukea tarvitsevia nuoria”, sanataideohjaajat Riikkamaria Korhonen ja Riikka Viinikanoja kertovat hankkeesta.

Aapelin arvoihin ja periaatteisiin on aina kuulunut ajatus, että sanataidetta viedään heille, jotka eivät itse helposti pääse tai pysty hakeutumaan sen pariin. “On kyseessä sitten maantieteellinen sijainti, sosiaalinen tai muu haaste tai este. Hehkuvat Sanat -hankkeessa viemme työpajoja erityisnuorille sekä myöhemmin ensi vuoden alussa alakoulun S2-oppilaille”, Riikka kertoo.

“Koska työskentelemme nuorten kanssa, jotka tarvitsevat keskimääräistä enemmän ohjaajia toiminnan toteuttamiseen, hanke mahdollisti meille myös työparityöskentelyn. Toimimme Riikan kanssa työparina suunnittelusta, ohjaamiseen ja reflektointiin. Tämä mahdollistaa meille toisiltamme ja toisen työtavoista oppimisen, mikä on myös harvinainen ja ihana mahdollisuus”, Riikkamaria iloitsee.

“Hankkeen tavoitteena on meillä madaltaa lasten ja nuorten kynnystä omaa kirjoittamista ja itseilmaisua kohtaan sekä tutustuttaa heitä oman äänen, itseilmaisun ja luovuuden löytämiseen ja vahvistamiseen. Luovi-ammattiopiston nuorten kanssa tämä tapahtuu viiden työpajan aikana. Kolmessa työpajassa kirjoitetaan runoja erilaisia harjoituksia hyödyntäen kuvan ja runon vuoropuheluna. Neljännessä pajassa mukana on lavarunouden ammattilainen, joka opastaa meidän kanssa nuoria esiintymisessä. Työpajat huipentuvat viidennessä pajassa esityksiin kirjallisuustapahtuma Kirjakanttissa. Alakoulun S2-oppilaiden kanssa työpajat tulevat noudattamaan samaa kaavaa, mutta esiintymistä ohjaa työpajaohjaaja ja esitykset tapahtuvat oman luokan kesken”, Riikkamaria kertoo.

Alunperin hankkeessa piti olla mukana yksi yläkoulun erityisryhmä ja yksi ammattikoulun ryhmä. Aikataulusyistä alustavat suunnitelma koulujen kanssa eivät toteutuneet, jonka vuoksi päädyttiin kahteen ryhmään samasta oppilaitoksesta. Ratkaisu osoittautui hyväksi, koska tukea tarvitsevien nuorten ohjaamisessa on huomioitava paljon muitakin asioita kuin toiminnan sisältö. “Kahden samanlaisen ryhmän kanssa olemme voineet kehittää toimintaamme nuoria paremmin palvelevammaksi. Näin jälkiviisaana osaa sanoa, että tapaamisia olisi voinut olla lähes tuplat, jotta esiintymiseen olisi voinut paneutua myös kunnolla”, Riikka pohtii. “Suurta iloa itselle on tuonut myös se, että nuoret ovat lähteneet kirjoittamaan rohkeasti itsestään ja olemme saaneet lukea ja kuulla hienoja ja koskettavia runoja”, hän lisää.

Riikka Viinikanoja ja Riikkamaria Korhonen ovat iloisia siitä, että hankkeen avulla on voinut esitellä sanataiteen mahdollisuuksia nuorille itselleen sekä heidän opettajilleen. “Runous ei yleensäkään ole se helposti lähestyttävin sanataiteen muoto 15-17 vuotiaille ja kun mukana on vielä nuoren elämään vaikuttavia muita haasteita, sanataiteeseen ja runouteen ei välttämättä tule tartuttua tai tarjottua edes heille. Runous on kuitenkin nopea ja yksinkertainen tapa itseilmaisuun, jonka avulla välittää ja sanoittaa omia tunteita ja itselleen tärkeitä asioita”, Riikka summaa.

Teksti: Jenni Skyttä-Forssell
Kirjoittaja on kirjailija, joka suorittaa kulttuurituotannon opintoihinsa liittyvää harjoittelua SSOS:lla.

Kuvat: Sanataidekoulu Aapeli