Sanataide on voimavara, jota kannattaa hyödyntää lukutaitotyössä

Osallistuin kuluvalla viikolla WSOY:n ja WSOY:n kirjallisuussäätiön yhteistyössä Lukukeskuksen kanssa järjestämään Suuri lukuhaaste! -kutsuvierastilaisuuteen, jossa lukutaidosta keskusteltiin monipuolisesti muun muassa päättäjien, kirjailijoiden, tutkijoiden, opettajien sekä yritysmaailman edustajien kanssa. Tapahtumaan osallistuvat niin pääministeri Petteri Orpo kuin opetusministeri Anders Adlercreutz. Päivän aikana toistui sama huoli: lasten ja nuorten lukutaito on heikkenemässä, ja osaamiserot kasvavat. Monessa puheenvuorossa muistutettiin, että lukutaito on paljon enemmän kuin mekaaninen lukutaito, se on portti oppimiseen, osallisuuteen ja koko elämänhallintaan. Lukutaidolla on vaikutusta niin maanpuolustukseen kuin Suomen kilpailukykyyn. 

Tilaisuudessa pidetyissä paneelikeskusteluissa ja yksittäisissä puheenvuoroissa korostettiin kodin, koulun ja kirjaston merkitystä, ja nämä ovatkin lukemisen ja kirjoittamisen tärkeimpiä tukipilareita. On kuitenkin yksi voimavara, joka lukutaitokeskustelussa usein jää taka-alalle, nimittäin sanataideopettajien tekemä pitkäjänteinen työ, joka on kirjallisuuden yleisötyötä ja lukuintoa edistävää työtä parhaillaan. Sanataidekasvatuksella on Suomessa yli 30 vuoden historia, ja sen menetelmät sopivat erinomaisesti niin varhaiskasvatukseen, kouluihin kuin vapaa-ajalle.

Sanataide on taiteenlaji taiteen perusopetuksessa, ja sanataidekasvatuksen ammattilaiset toimivat myös laajasti vapaan harrastuskentän puolella. Sanataiteen ammattilaisilla on runsaasti kokemusta kuntien kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Sanataideopettajat kouluttavat kirjastojen henkilökuntaa, tukevat peruskoulun opettajia, he järjestävät työpajoja ja tapahtumia, kehittävät menetelmiä ja tuottavat materiaalia. Mahdollisuuksia ja osaamista olisi paljon enempäänkin ja esimerkiksi yhteistyön määrää niin julkisen puolen kuin kolmannen sektorin kanssa voisi kasvattaa. Myös yritykset voisivat hyötyä sanataidekasvattajien osaamisesta esimerkiksi työntekijöidensä luku- ja kirjoitustaidon, luovan ajattelun ja oman ilmaisutaidon tukemisessa. Näkisin mielelläni yritysten tukevan sanataidekoulujen ja -yhdistysten, näiden osaavien kirjoittajahautomoiden, toimintaa erilaisilla yritysyhteistyön muodoilla ja rahallisella tuella. Tulevaisuudessa tarvitaan edelleen työntekijöitä, jotka eivät ainoastaan osaa lukea vaan myös kirjoittaa.

Sanataiteen vahvuus on siinä, että se yhdistää lukemisen ja kirjoittamisen. Se sytyttää kipinän kertoa omia tarinoita, vahvistaa kielellistä itsevarmuutta ja avaa monipuolisia tapoja kohdata tekstejä. Kun sanataideopettajat otetaan entistä kiinteämmäksi osaksi mukaan lukutaitotyötä, saamme käyttöön menetelmiä, jotka ovat sekä innostavia että toimivia, ja joiden tuloksellisuudesta on jo pitkä kokemus. 

On helppo allekirjoittaa Suuri lukuhaaste! -tilaisuudessa kuullut puheenvuorot, joissa peräänkuulutettiin pitkäjänteistä, laadukasta, ammattimaista ja innostavaa työtä lukutaidon eteen. Sanataidekasvatuksen kenttä on jo pitkään puhunut sellaisten rakenteiden ja rahoitusten puolesta, jotka mahdollistavat pitkäaikaisen yhteistyön tekemisen, osaamisen ja menetelmien jakamisen ja kehittämisen, sekä tarjoavat rauhan tehdä sanataiteen perustyötä silppuhankkeiden sijaan. 

Ninni Pehkonen
Toiminnanjohtaja, Suomen sanataideopetuksen seura

Kuvat: Ninni Pehkonen