Sanataideopetuksen seuran huomioita koskien selvitystä kirja-alasta ja soveltuvin osin lukemisesta

Markus Leikolan toimittama selvitys kirja-alasta ja soveltuvin osin lukemisesta on otettu mielenkiinnolla vastaan Suomen sanataideopetuksen seurassa. Selvitys on tarpeellinen ja nostaa esille monia tärkeitä sanataidetta koskevia seikkoja, kuten sanataiteen opettajien koulutuspolun ja lukutaitotyön rahoitusmallit.

Erityisesti sanataidetoimijoiden parissa on herättänyt keskustelua selvityksen kohta:

”Sanataide voi myös ’liian taiteellisena’ terminä karkottaa potentiaalista oppilasainesta. Kirjoittamisen ja lukemisen yhdistävä termi kirjallisuus olisi monella tapaa sisällöllisesti ja mielikuvallisesti kommunikoivampi ulospäin taiteen perusopetusalan nimenä kuin sanataide. Kirjallisuus on vakiintunut viittaustapa nimenomaiseen taiteenlajiin sekä nimenomaisesti luovaan toimintaan. Mikään ei estä sen puitteissa käyttämästä laajaa opetusmenetelmien ja orientoitumisen kirjoa kuten nykyäänkin.”

Sanataide ei käsitteenä ole ongelmaton, mutta sille sopivaa korvaajaa on vaikea löytää. Leikolan selvityksessä mainitaan kirjallisuuden lisäksi myös ajatus Kirjoittamisen taiteen perusopinnoista.

Sanataide-käsitteen käyttö ja sen uudistaminen herättää myös sanataidetoimijoiden kesken erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia. Suomen sanataideopetuksen seura on kiinnostunut keräämään sanataiteen parissa toimivien henkilöiden mielipiteitä asiaa koskien. Toimitamme kaikille yhteisö- ja henkilöjäsenillemme asiaa koskevan kyselyn, johon toivomme vastauksia vielä toukokuun aikana.

Lisäksi Suomen sanataideopetuksen seura on kiinnostunut selvittämään sitä, miten sanataiteen harrastajat, lapset ja nuoret itse reagoivat ajatukseen, että sanataiteen sijaan he harrastaisivat kirjallisuutta. Oppilaiden ajatuksia sanataide-käsitteen vaihtamisesta kirjallisuuteen olisi tarpeen kerätä eri ikäryhmiltä.

Samoin selvitystä kaipaisi se seikka, miten sanataidetta ei vielä harrastavat kokisivat harrastusvalinnan, jos valittavana olisivat sanataiteen harrastaminen ja kirjallisuuden harrastaminen. Laajempi lasten ja nuorten parissa toteutettava kysely jää syksyyn, sillä moni sanataideryhmä on siirtynyt jo kesätauolle.

Sanataideopetuksen seura on selvityksen kanssa vahvasti samaa mieltä siitä, että lukutaitotyössä kirjoitustaito tulee nostaa lukutaidon rinnalle. Sanataidepedagogiikan menetelmät antavat suoria keinoja tämän tavoitteen toteuttamiseen.

Selvityksessä myös todetaan, kuinka lukutaitotyötä olisi tärkeä keskittää kolmelle kohderyhmälle. Lukutaitotyön johtamisen keskittäminen selkeyttäisi nykyistä sirpaleista lukutaitohankkeiden toteuttamista. Nämä suuntaviivat Suomen sanataideopetuksen seura ottaa ilolla vastaan.

Sen sijaan kriittisempää keskustelua on aiheuttanut selvityksen kohta:

”Sanataiteen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet havainnollistavat hyvin, mitä sanataide on. Käytännössä perusteet eivät kuitenkaan ole toimivat. Niiden pohjalta ei voi rakentaa tasolta toiselle etenevää opetusta. Perusteissa on kuvattu sisältöjä ja tehtävänantoja sekaisin, ja ne antavat enemmän ohjeita opetuksen toteutukseen kuin sisältöön.” (Tiainen ym 2012).

Sanataidekentän toimijat kokevat, että nykyiset opetussuunnitelman perusteet mahdollistavat tasolta toiselle etenevän opetuksen. Tämä on nähtävissä paikallisissa opetussuunnitelmissa, joissa opetussuunnitelman perusteiden tavoitteita on jaoteltu ikäryhmittäin perusteista kohti syventäviä opintoja. Leikolan esiin nostama kritiikki koskee vanhoja opetussuunnitelman perusteita eikä kuvaa sellaisenaan tilannetta tällä hetkellä olevan Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman (2017) sanataiteen oppimäärän osalta.

Monia muitakin Leikolan selvityksessä esiin nostamia asioita sanataidekentällä huomioidaan jo nyt. TPO- oppilaitokset pyrkivät tiiviiseen yhteistyöhön paikallisten lukutaitotoimijoiden, kuten kirjastojen ja perusopetuksen/varhaiskasvatuksen ja lukutaitostrategioita laativien organisaatioiden kanssa. Tätä yhteistyötahtoa toivoisimme vastavuoroisesti kohdentuvan myös meihin sanataidetoimijoihin, jos ja kun lukutaitotyötä halutaan tehdä tavoitelähtöisesti lasten ja nuorten osallisuus huomioiden.

Sanataiteen taiteen perusopetuksen tavoitteellisuutta ei voi mitata julkaisujen muodossa. Jos tätä kuitenkin pidetään tavoitteellisuuden lisäämisenä, se toteutuu jo nykyisellään. Valtaosa (ellei jokainen) sanataiteen TPO-opetusta antava yksikkö järjestää oppilaiden teksteistä koostuvia näyttelyitä sekä julkaisee oppilaiden tekstejä antologiamuodossa lukuvuosittain. Tekstit ovat monin tavoin esillä niin oman yksikön sisällä kuin paikallisesti esimerkiksi kirjastoissa, kauppakeskuksissa, kirjamessuilla ja digitaalisissa palveluissa. Sanataiteen opetuksen yksi tavoite on etsiä oppilaiden teksteille aktiivisesti uusia julkaisuväyliä. Tämä tavoite toteutuu jo nykyisellään.