Sanataiteella luokkaretkelle

”Jännittää, mutta hyvällä tavalla.”
”Tytär sanoi, että nyt kyllä lähdet johonkin!”
”Saan sanataidepajoista paljon iloa!”
”Kirjoitan omaan tyyliini.”

Maaliskuisena lauantaina pieni, innostunut ryhmä kokoontui Runomatka maailmalle -sanataidepajaan. Siihen oli myyty lippuja luokkaretkirahaston hyväksi. Sanataideohjaajan palkkion jälkeen loput rahat jäivät luokan tilille.

Helsingin Ranskalais-suomalaisella koululla on pitkä perinne lähettää 4. ja 8. luokan oppilaat luokkaretkelle Ranskaan. Vastuuopettajat huolehtivat järjestelyistä, ja yhteistyökouluja on useita Ranskassa. Matkavuonna luokat keräävät lisäksi rahaa myymällä viikoittain mokkapaloja muille oppilaille.

Useimmille vanhemmille lienee tuttua ahertaa sukkien, keksien ja karkkien tai kodin papereiden myynnissä luokan tai harrasteseuran, kuten joukkueen tai orkesterin, hyväksi. Ystäväni, joka on osallistunut sanataidepajaani useamman kerran ja iloitsee yhteisistä tekstihetkistä, keksi mainion idean: myydään jotain aineetonta, nimittäin lippuja sanataidepajaan!

Ehdotin runo-, proosa- ja dialogipajaa. Valitsimme Runomatka-pajan. Ohjaan siitä jopa nelituntisen kokonaisuuden, josta pilkoimme tunnin mittaisen pajan tarjolle. Jos väki innostuisi, myytäisiin lisää runotuokioita.

Olin elementissäni. Alkajaisiksi avasimme luovuutta harjoitteella, jossa kirjoitimme ensin sanalistan äidinkielellä. Ihania sanoja, tylsiä sanoja, plus- ja miinussanoja, tavallisia sanoja, kurjia sanoja, kaikenlaisia sanoja. Seuraavaksi tehtävänä oli laatia toinen sanalista millä tahansa kielellä tai vaikka keksityllä kielellä. Yhdellä osallistujalla oli mainio idea käyttää kotimurretta yleiskielen rinnalla. Sanalistoista poimittiin mieleiset, joista sitten kirjoitettiin runo. Runomatkamme alkoi näin dadasta Zürichiläisessä kahvilassa melkein satakymmenen vuotta sitten.

Seuraavaksi matkustimme Indonesiaan ja tutustuimme pantoumiin, runomuotoon, jossa säkeet toistuvat tietyssä järjestyksessä kaikkiaan neljässä säkeistössä. Baudelaire toi runotyypin Eurooppaan, joten se sopi mielestäni hyvin.

Osa halukkaista osallistujista estyi viime tingassa. Näillä näkymin luvassa on runomatkailua vielä muutamiin muihin maihin.

Anna Korkiakangas
Kirjoittaja on sanataideohjaaja, harrastajakirjoittaja ja lavarunoilija ja asuu Kymenlaaksossa. Hän kulkee kaikkialle muistikirja mukanaan.

Kuvat: Rosita Diop / Diop Creative Oy