Sanataidekasvattajan työnkuva -kyselyn koonti

Suomen sanataideopetuksen seura kartoitti sanataiteen parissa työskentelevien taustoja ja työehtoja, työtehtävien laajuutta, työn haasteita sekä ajatuksia omasta työstä ja työehdoista. Kysely auttaa saamaan tarkemman käsityksen sanataideopetuksen parissa työskentelystä 2020-luvulla, alan kehittämistarpeista sekä toimintaedellytysten parantamisesta. Kyselyyn vastasi 29 alalla toimivaa henkilöä.

Alalle monia eri reittejä

Kysyimme, mitä ammattinimikkeitä vastaajilla on käytössä. Muun muassa seuraavat mainittiin: (vastaava) sanataideopettaja, sanataiteen opettaja, sanataideohjaaja, sanataiteilija, (sana)taidekasvattaja, (luovan) kirjoittamisen opettaja sekä tuntiopettaja. Lisäksi mainittiin mm. kirjailija, lavarunoilija, kriitikko, nukketeatteritaiteilija, koulutaiteilija, apulaisrehtori, vapaa taiteilija, koulutussuunnittelija, teatteriohjaaja ja toimittaja. Kyselyssä käytimme termiä “sanataidekasvattaja”. 

Vastaajista 34,5 %:lla on kirjallisuuden ylempi korkeakoulututkinto, 10 %:lla kirjallisuuden alempi korkeakoulututkinto. 17 %:lla on kulttuurialan alempi korkeakoulututkinto ja 14 %:lla kulttuurialan ylempi korkeakoulututkinto. 38 % vastaajista on suorittanut kirjoittamisen opintoja yliopistossa, 28 % opistotasolla. 41 %:lla vastaajista on opettajan pätevyys. 

Vastaajista yli puolet on toiminut alalla yli 10 vuotta. 35 % :lla vastaajista on määräaikainen ja osa-aikainen työsuhde. Vakituinen, kokopäiväinen työsuhde on 28 %:lla vastaajista. 14 % vastaajista on yrittäjiä tai freelancereita ilman työsopimusta. 

45 % vastaajista kertoi, että työt jakaantuvat hyvin epätasaisesti ja sesonkiluonteisesti. 41 % totesi, että työmäärä on sopiva. 14 % vastaajista haluaisi enemmän työtunteja.

36 % vastaajista antaa sanataideopetusta osapäiväisesti, muiden alojen töiden ohella, 25 % tekee sanataidekasvattajan töitä osapäiväisesti, muiden sanataideopetukseen liittyvien tehtävien ohella, 21 % vastaaja työskentelee sanataiteen parissa vain satunnaisesti ja pääsääntöisesti työaika koostuu muusta kuin sanataideopetuksesta. 18 % toimii sanataideopetuksen puolella täysipäiväisesti. 

66 %:lla työaika on vaihteleva. 24 %:lla on pääosin päivätyö (klo 8–16).

TES ei tunnista sanataidekasvattajan työn erityispiirteitä

38 %:lla vastaajista on käytössä kunta-alan TES. OVTES on käytössä 13 %:lla. Vastaajista 29 %:lla ei ole lainkaan työehtosopimusta. Kysyimme, että mikäli vastaajalla on käytössä TES, kokeeko hän ehdot sopiviksi sanataidekasvattajan työn näkökulmasta. 27 % vastasi “Kyllä, ehdot ovat pääosin hyvät” ja 13 % “Ei, ehdot eivät vastaa työn todellisuutta”. 60 % keikkui näiden välimaastossa. 

TES koettiin tarpeelliseksi lomarahan ja muiden lisäetujen osalta sekä työnantajan velvollisuuksien ja vastuiden osalta. Ongelmana nähtiin se, että TES ei tunnista sanataidekasvattajan työn erityispiirteitä sekä se, miten muu työ (suunnittelu ja valmistelu) määritellään ja maksetaan. Osa vastaajista oli sitä mieltä, että käytössä oleva TES ei määrittele selkeästi työaikoja tai ylitöitä.

Ilman TES:iä työskentelevät kokivat suurimpina haasteina epävarmuuden työehdoista (sairauslomat, lomat jne.), työn ja vapaa-ajan rajan hämärtymisen sekä palkkaneuvottelut työnantajan kanssa. 

Kysymykseen palkasta vastasi kaksi kolmasosaa vastaajista. Noin puolella heistä tuntipalkka on yli 30 euroa, viidesosalla 21-30 euroa, lopuilla tuntipalkka jäi tämän alle. Kysyimme, miten vastaajat arvioivat tulojansa suhteessa työmäärään sanataidekasvattajana. Vajaa 60 % vastasi, että palkka on kohtuullinen, mutta voisi olla parempikin. 26 % vastasi, että palkka on hyvä. 15 % vastaajista koki, ettei saa työstään riittävää korvausta. 

Liikkuva työ

Selvitimme, mitä sanataidekasvattajan työnkuvaan kuuluu. Valmiista vaihtoehdoista eniten mainintoja saivat aikuisten opettaminen ja kouluttaminen, ryhmäopetus lapsille ja/tai nuorille, sisällöntuotanto (esim. artikkelit), yhteistyö muiden taiteenalan asiantuntijoiden kanssa, opetusmateriaalien tuottaminen, projektien ja hankkeiden hallinta, markkinointi ja viestintä sekä koulutyöpajojen ohjaaminen. Mainintoja tuli myös vauvojen ja/tai varhaiskasvatusikäisten ohjaamisesta taiteen perusopetuksen opettamisesta sekä taiteen perusopetuksen suunnittelutyöstä ja kirjoittamisen ohjaamisesta yksilötyönä. Yksittäisiä tai muutamia mainintoja tuli seuraavista: Harrastamisen Suomen mallin kerhojen ohjaaminen, sote – tai muu kolmannen sektorin yhteistyö, henkilöstöhallinto, sanataidelähtöisten menetelmien kouluttaminen esim. sote-ammattilaisille, kielenhuolto, tekstin muokkaus, sparraus jo julkaisseille kirjailijoille, asiantuntijatyö kuntatason verkostoissa, kirjavinkkaus, podcast, taidekouluissa luennointi, tapahtumatuotanto ja kaunokirjallinen työskentely.

Kysyimme, kuinka paljon vastaajat tekevät sanataidekasvattajan työssä sellaista työtä, jota ei lasketa tai korvata työtunteina. 34 % vastasi “2–5 tuntia viikossa”, 31 % vastasi “yli 5 tuntia viikossa”. Tällaisiksi työtehtäviksi mainittiin muun muassa materiaalien valmistaminen ja hankkiminen, tuntien ja opetussisältöjen suunnitteleminen, hallinnollinen työ (esim. laskutus, sopimukset, apurahojen hakeminen), markkinointi ja verkostoituminen sekä yhteydenpito oppilaiden/asiakkaiden kanssa sekä ohjaaminen tuntien ulkopuolella. Loput vastaajista tekivät tällaisia tunteja vain vähän tai eivät lainkaan. 

38 % vastaajista kertoi liikkuvansa työssään viikoittain eri toimipaikkojen välillä, 24 % päivittäin. Suurimmalla osalla vastaajista keskimääräinen matkan kesto on alle 30 minuuttia, osalla keskimääräinen matkan kesto on 30 minuuttia – 1 tunti. 48 % vastaajista kertoi, että vain osa matkoista korvataan. 36 % kertoi, että kaikki työmatkat korvataan, kun taas 16 % kertoi kustantavansa kaikki matkat itse. 

Kysyimme, onko sanataidekasvattajalla tarve erityisille taidoille jos suurin osa osallistujista on lapsia ja nuoria. Vastauksissa nousi esiin erityisesti erilaisten oppijoiden huomioiminen ja inklusiivisuus, ryhmänhallinta- ja pedagogiset taidot, luova ja elämyksellinen opetusote sekä kyky motivoida ja innostaa eri-ikäisiä oppijoita. 

Epävarmuus tulevaisuudesta mietityttää

Sanataidekasvattajia väsyttää työn rakenteiden puute: epävarma toimeentulo, sirpaleiset ja määräaikaiset työsuhteet, töiden projektimuotoisuus, kuormittava metatyö, tuen puute ja oman työn jatkuva oikeuttaminen.

Yksi keskeisimmistä kuormitusta aiheuttavista tekijöistä on toimeentulon epävarmuus. Työ saattaa koostua pirstaleisista, lyhyistä työsuhteista, ja tulot muodostuvat ns. silpputyöstä, joka ei riitä kattamaan elämisen kuluja. Monella ei ole omasta halusta huolimatta mahdollisuutta vakituiseen työsuhteeseen, mikä tarkoittaa, että esimerkiksi vuosilomat tai työterveyspalvelut voivat jäädä saamatta. Projektikohtaiset rahoitukset tai epävarmuus kurssien toteutumisesta tekevät tulevaisuuden suunnittelusta stressaavaa ja katkonaisuutta lisää se, että työsuhteet voivat päättyä esimerkiksi kesäksi.

Vaikka opetustyö koetaan innostavaksi ja merkitykselliseksi, siihen liittyy paljon näkymätöntä ja palkatonta metatyötä: kurssien suunnittelua, tiedottamista, markkinointia, apurahojen hakua ja raportointia. Nämä vievät aikaa ja energiaa, mutta eivät välttämättä näy palkassa.

Työssä koettu yksinäisyys lisää kokemusta kuormituksesta. Sanataidekasvattajat toimivat usein yksin tai pienessä porukassa ilman mahdollisuutta vertaistukeen tai säännölliseen tiimityöhön. Tukiopettajia tai avustajia ei välttämättä ole saatavilla, vaikka oppilaiden tarpeet sitä edellyttäisivät. Mahdollisilla työkavereilla ei välttämättä ole samanlaista koulutusta tai ammattitaustaa, jolloin yhteisten tavoitteiden löytäminen ja ymmärrys pedagogisista lähtökohdista vaikeutuu. Myös oman osaamisen jatkuva perusteleminen ja työn arvon selittäminen vievät voimia, varsinkin kun yhteiskunnallinen arvostus alaa kohtaan koetaan vähäiseksi.

Ajankäytön haasteet nousevat vastauksissa toistuvasti esiin. Kurssien ja hankkeiden suunnittelu tapahtuu usein epävarmuudessa: olisi suunniteltava seuraavaa vuotta, vaikka kuluvan vuoden toimintakaan ei ole vielä varmaa. 

Monet vastaajat kokevat opettamisen ja oman taiteellisen työn tukevan toisiaan. Ohjaustyössä voi hyödyntää omaa luovuutta ja taiteellista osaamista, ja taiteilijuus rikastuttaa opetussisältöjä. Ohjaaminen itsessään voidaan kokea taiteellisena työnä. Osa kuitenkin mainitsee ajankäytön ja aikataulujen yhteensovittamisen haasteet, opetustyötä saatetaan tarjota lyhyelläkin varoitusajalla. Opetustyö voi viedä energiaa siinä määrin, että omalle taiteelliselle työlle on vaikea löytää tilaa. 

Parannuksia, joita sanataidekasvattajan työhön toivotaan ovat siis vakinaisemmat ja pitkäaikaisemmat työsuhteet, sanataidekasvatuksen ja sen merkityksen parempi tunnustaminen yhteiskunnassa, palkkatason korottaminen, lisää koulutus- ja kehitysmahdollisuuksia alalla, mahdollisuus saada enemmän työtunteja ja jatkuvuutta työhön sekä paremmat tuet ja kannusteet yrittäjille ja freelancereille. 

Sanataide muiden taiteen lajien keskellä

Sanataidekasvattajan työn koetaan eroavan muiden taideopettajien työstä erityisesti tunnettuuden ja rakenteellisten edellytysten osalta. Sanataidetta ei yhteiskunnassamme välttämättä mielletä omaksi taiteen lajikseen, minkä koetaan heikentävän sen arvostusta ja tekevän sanataideopettajien ja -ohjaajien työnkuvasta ulkopuolisille epäselvän. Vastausten perusteella alalta puuttuvat vakiintuneet rakenteet, kuten selkeät opintopolut, vakituiset työsuhteet tai tunnetut instituutiot, mikä pakottaa monet ammattilaiset rakentamaan itse työnsä, pätevyytensä ja tulonsa. Työ vaatii laajaa osaamista ja luovuutta: opetussisällöt on sovellettava pedagogisesti, ja vaikka opetus on ryhmämuotoista, tuotokset syntyvät yksilöllisesti. Valmiiden opetusmateriaalien vähäisyys ja tutkimustiedon puute hankaloittaa työtä.

Osa vastaajista kokee, että sanataidekasvattajien asiantuntemus saa vähemmän tunnustusta kuin muiden taiteenalojen opettajien osaaminen. Sanataiteen ammattilaisten mukaan alalle tarvitaan formaalia koulutusta ja selkeitä ammatillisia reittejä, jotta sanataide voisi saavuttaa saman aseman ja arvostuksen kuin muut taiteenalat. 

Ilonaiheina luovuus ja työn merkityksellisyys

Sanataide nähdään monella tapaa kasvavana ja kehittyvänä alana ja itse opetustyö antoisana. 

Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että sanataidekasvattajan työn parhaita puolia ovat työn luovuus ja merkityksellisyys. Hyviä puolia ovat myös asiakkaiden/oppilaiden innostus ja palaute sekä työn monipuolisuus. Kun ihmiset saadaan mukaan sanataiteen äärelle, innostus on usein suurta ja tämä motivoi sanataidekasvattajia. Mahdollisuus oppia itsekin oppilailta ja opettamisen kautta koetaan innostavaksi ja inspiroivaksi. Työaikojen joustavuutta ja mahdollisuutta työskennellä itsenäisesti pidettiin tärkeinä. 

Sanataidekasvattajat arvostavat sitä, että voivat tehdä työtä omannäköisellään tavalla: suunnitella sisältöjä itsenäisesti, hyödyntää omaa kirjoittajuuttaan ja yhdistää opetukseen tärkeitä teemoja kuten luonnonsuojelu. Hyvät verkostot auttavat kokemusten jakamisessa ja alan kehittämisessä. Keskeistä on myös tunne siitä, että sanataiteella voi vaikuttaa: edistää lukutaitoa ja vahvistaa esimerkiksi lasten ja nuorten itsetuntemusta. 

Vastaajista 50 % kokee oman sanataidealaan liittyvän työnäkymän epävarmana, mutta samaan aikaan vastaajat toivovat voivansa jatkaa työtään sanataidekasvatuksen parissa. 32 % näkee tulevaisuuden sanataiteen parissa hyvänä ja uskoo työn jatkuvuuteen ja kehittymiseen.