Isolla höyryllä eteenpäin!

Se marraskuinen perjantai oli kylmä ja harmaa. Tampereen kulttuuritalo Laikku täyttyi silti
intomielestä ja ilosta, kun sanataideväki kokoontui SSOS:n 20-vuotissyntymäpäiväseminaariin.

24. marraskuuta pidetyssä juhlaseminaarissa keskusteltiin seuran historiasta ja sanataiteen
merkityksestä, kuultiin runoesityksiä ja inspiroivia puheenvuoroja sanataiteen voimasta sekä
tähyiltiin sanataideopetuksen tulevaisuuteen.

”Sanataide on meidän vastauksemme.”

SSOS:n hallituksen puheenjohtaja Tiina Åhlgren kertoi tervetulopuheessaan seuran elävän nyt
uutta vaihetta. Seuran taloudelliset mahdollisuudet työllistää ja tarjota koulutuksia ovat
lisääntyneet ja tuoreen toiminnanjohtajan työpanoksen myötä myös seuran näkyvyys mm.
sosiaalisessa mediassa on kasvanut.

Åhlgren korosti myös, miten sanataiteen tarve on nykypäivässä korostunut. ”Sanataiteen
tarve on huutava, kun miettii kaikkea huolipuhetta lukutaidon heikkenemisestä. Sanataide on
meidän vastauksemme. Sitä varten tarvitaan lisää sanataiteen ja lukutaitotyön ammattilaisia.
Sanataideopettajien korkeakoulututkinto onkin kärkitavoitteemme.”

Kirjailija, kustannuspäällikkö Laura Lähteenmäki piti juhlapuheen, jossa hän puhui taiteilijaksi
kasvamisesta ja leikin voimasta hyvin henkilökohtaisten esimerkkien kautta. ”Kirjoittaessani
mietin hulluttelun merkitystä, sitä juuri, mistä nautin lapsena”, Lähteenmäki kertoi ja kannusti
jokaista etsimään mielekkyyden kokemusta omista lapsuuden mielenkiinnon lähteistä.
Sanataideopetus voi saada nuoren tuntemaan itsensä taiteilijaksi, kuten Lähteenmäki kertoi
oman tyttärensä kohdalla käyneen. Sanataideopetus tarjoavaa tilaa ja rohkaisua, esimerkin
voimaa ja kipinöitä jatkaa itse taiteilijuuden tielle. ”Mutta myös kirjailijoille pitäisi olla
sanataideopetusta!”

Kirjailija, kirjoittajakouluttaja Niina Hakalahti korosti oivaltavia sitaatteja vilisevässä
esitelmässään kaunokirjallisuuden kykyä havahduttaa lukijansa maailmaan, saada näkemään
ympärilleen. Kirjoittamiselle erityisen tärkeää on sanoille herkistyminen. Materiaalia kyllä riittää
kaikkialla ympärillämme. ”Sieni- ja kasvikirjat ovat oikein sanataiteen hardcorea! Myös
esinemaailman runsaus auttaa luomaan tarinoita”, Hakalahti havainnollisti ja siteerasi Gösta
Sundqvistia: ”Olen kemisti, teen yhdistelmiä”.

Sanataideopetus avaa Hakalahden mukaan kentän, jolla saa vapaasti vaeltaa ja eksyä.
Vapaa kuljeskelu on hänestä tärkeää, ja Torsti Lehtisen sanoin: ”Mistä tahansa pääsee mihin
tahansa”. Ja koska kirjoittajalla on myös sisäinen pakko sanoa, ”laadukas sanataideopetus
auttaa sanomaan jotakin muuta”, Hakalahti lopuksi tiivisti.

”Tehkää yhdessä ja jakakaa!”

Juhlaseminaari jatkui Kati Inkalan ohjaaman loruleikkijumpan jälkeen lämminhenkisten
paneelikeskusteluiden merkeissä.

Sanataiteen grand old ladyt Aulikki Rundgren ja Arja Puikkonen keskustelivat Tiina Åhlgrenin
haastattelemina sanataidekasvatuksen ja SSOS:n alkutaipaleesta.

”Mä oikeastaan keksin sanataideopetuksen, koska en tiennyt sellaista olevan olemassakaan!”
Rundgren aloitti ja kertoi innostuksen sanataideopetukseen lähteneen Oriveden opiston
järjestämästä sanataiteen ohjaamisen seminaarista. Sen innostamana hän esitteli 1990-luvulla
idean Vantaan kaupungille ja sanataideopetus sai vähitellen alkunsa.

Myös Arja Puikkoselle Oriveden opit olivat tärkeitä. ”Siihen aikaan kirjailijuus antoi
pätevyyden opettamiseen, mutta sellaiseen, kuinka perustetaan sanataideryhmä, seminaari
antoi oppia.” Puikkonen perusti vuonna 1994 Kirkkonummen sanapajan ja sen suosio yllätti –
ensimmäiseen ryhmään ilmoittautui peräti 76 lasta! ”Silloin me olimme vähän helisemässä!”,
Puikkonen nauroi.

Sanataideopettajien verkostot toimivat 1990-luvulla erityisesti sähköpostilistan avulla
viestitellen. Opettajien välinen yhteishenki oli hedelmällistä ja tuntui suorastaan kansalliselta
liikehdinnältä. Oulun kirjallisuuspiireissä koettiin myös ”upeaa herätystä sanataiteeseen” ja
lopulta 2003 perustettiin Suomen sanataideopetuksen seura Helsingin Annantalolla. Seuran
alkuaikoina nuoruuden intoa oli enemmän kuin rahaa. Julkaistiin Sanaaja-lehteä, järjestettiin
sanataideleirejä Palajärvellä ja seuralla oli myös runsaasti kummikirjailijatoimintaa. ”Toivottiin
julkisuutta”, Rundgren tiivisti.

Aulikki Rundgren ja Arja Puikkonen kannustivat nykyseuraa jatkamaan yhteistyötä eri
taiteenlajien välillä. ”Tehkää yhdessä ja jakakaa osaamistanne ja ideoita. Menkää isolla höyryllä
eteenpäin!”

Rahoitus on taikasana!

Keskusteluiden välillä yleisö sai vaikuttua ja kokea isoja tunteita, kun nuoret runoilijat Helmi
Valkee, Kati Hiltunen ja Aatos Ketvel kukin vuorollaan ottivat lavan haltuun intensiivisin
esityksin.

Paneelikeskustelussa sanataiteen tulevaisuudesta keskustelivat kirjailija Siri Kolu,
sanataidekasvattaja, kirjailija Pia Krutsin ja kustannuspäällikkö Paula Halkola. Haastattelijana
oli Maami Snellman.

Millaista muutosta haluaisitte nähdä?

SK: Laajaa sanataideopetusta laajemmin kaikkien saataville. Rahoitus on tässä taikasana!
Pitäisi muistaa, että sanataide on enemmän kuin vain instrumentaalista hyvää.
PK: Ongelma on siinä, että nyt tehdään vaikutustyötä henkilö kerrallaan.
PH: Tarvitaan isoa tunnetta ja rakenteita.

Sanataiteen rooli lukutaidon edistämisessä?

PK: Lukutaito ei ole vain teknistä vaan monilukutaitoa. Eikä luettavaa ole, jos ei joku sitä ensin
kirjoita! Myös lasten omien tekstien lukeminen kehittää lukutaitoa. Täytyy saada päättäjät
hoksaamaan, että lasten oma innostus luoda omia tekstejä on tärkeintä, meillä on siihen
innostamiseen jo välineitä.
SK: Opettajien koulutus on tulppa, sanataidetta on vietävä sinne ja opetussuunnitelmiin, saatava
heidät ymmärtämään, että sanataide on ystävä ja menetelmä.
PH: Nykylapset ovat osallistujia.
PK: Tarvitaan sinnikkyyttä ja jalkatyötä. Monet ajattelevat, että tekniikan on tultava ennen
sisältöä, vaikka asia on ihan toisinpäin!
SK: Tarvittaisiin mallikoulu, jolla olisi sanataidepainotus. Tällä hetkellä rakenteellinen,
systemaattinen tuki sanataidekasvatukselle puuttuu, kaikki on kiinni yksittäisistä hankkeista ja
henkilöistä.

Miten sanataide saataisiin valtakunnallisesti yhdenvertaiseksi?

PK: Yhteiskunnan korkealta tasolta on tultava viestiä sanataiteen tärkeydestä.
SK: Viestiä vaan Taikeen Kaisa Rönkölle! Me teemme työtä liian matalalla profiililla helmiä sioille
-meiningillä. Näkyvyyttä pitää ottaa, pitää tunkea sanataide-termiä ja omaa tekemistä kaikkialle.
PH: Pitää olla tarpeeksi iso mittakaava. Sanataide pitäisi saada tarpeeksi velvoittavasti kaikille
koulutusasteille. Ja koulutusta opettajille.

PK: Tarvitaan paljon ukaaseja, jonkun pitäisi ottaa vastuu!
Mistä unelmoitte?
PK: Lasten ja nuorten tekstit esiin – ja me tehdään se!
SK: Etsivän sanataiteen aktiivikäyttö kouluissa!

Seminaarin lopuksi toiminnanjohtaja Ninni Pehkonen esitteli seuran valtakunnallisen
Hehkuvat sanat -lukutaitohankkeen, joka toteutuu lähivuosina seuran seitsemän
jäsenyhdistyksen voimin eri puolilla maata. Hankkeen tavoitteena on innostaa
sanataidemenetelmiä käyttäen lapsia ja nuoria lukemaan ja tehdä sanataidekasvatusta tutuksi
varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa, toisella asteella sekä muussa koulutuksessa.

Kirjoittaja: Salla Tuukkanen

Kuva: Valtti Visuals